Hassun hauska hevonen

Tästä olis tarvinnu kuvamateriaalia mut valitettavasti ei löydy koska olin itse myös pitkästä aikaa koko ajan kärryillä. Lähdin ensin Villellä Ellan 2v kiriavuksi ratahiitille. Ville oli superlaiska! Melkein ennemmin Ella sai vetää meitä eikä toisin päin... Vaikka mätkyytin ohjalla ja piiskalla sekä imuuttelin huulet tötteröllä Herra vaan pyöritteli korviaan ja rypisteli pyllyään. Juuri ja juuri sain 2.00 vauhtia kulkemaan... Oli tarkoitus ajaa toinen hiitti Villellä siihen perään kun Ellan treeni tuli tehtyä. Mietitytti että onkohan Ville kipeä, kannattaako edes toista ajaa vaan mennä suoraan katokselle. Ajattelin että käyn nyt kuitenkin kokeilemassa vielä. Kun käänsin oikeaan suuntaan 1600 kohdalla lähti Ville painamaan kuin raketti, painoi niin paljon kädelle etten ystynyt edes timeria painamaan käyntiin... Ja koko hiitin kiihdytti vaan loppua kohden! Mua nauratti ihan vedet silmissä :D Tää hevonen on niin viisas, se tietää tasan millon juosta tai ei. Toisin kun esim Asta painaa koko ajan hullun lailla. Ellalla oli ensimmäistä kertaa kilpakärryt perässä. Vähän oli balanssiongelmia, etupää pyörii yli kun oli kevyempi taakka takana. Ihan Ok meni silti, sulia kelien tullessa saapi alottaa harjoitusraveissa. Näiden jälkeen ajettiin Hirmu ja Asta. Verryttelyssä Asta jo painoi aivan sikana, ajoin Matin selkään jottei mentäs ihan miljoonaa. Ajettiin pidempi 3300m hiitti Hirmu kärjessä ja minä Astalla selässä ekat kaks kierrosta (vauhdit 1.50-1.35). Viimeiselle kierrokselle käänsin Hirmun rinnalle ja mentiin reippaampaa, loppu alle 1.16-vauhteja. Hirmukin pisteli oikein mallikkaasti upeaa ravia, ei mitään juoksun lopettamisen merkkejä. Päinvastoin, olis vielä jatkanut. Asta kävi kuumana vielä hiitin jälkeen, kävelystä ei tullut mitään ja otti riemuloikkaa sulakohdista. Tästä syystä sai mennä vielä toisen hiitin ja paineli 1600m vielä 1.25 vauhteja. Kunnossa tamma on, mielenkiinnolla perjantain koelähtöä odotellaan. Oli tosi kiva pitkästä aikaa ajaa myös itse hiittejä. Viime aikoina olen antanut Matin pitkälti ajella (mä oon vaan valjastanut ja toki neuvoja antanut ;-P), säästellyt oma selkää ja Matti saanut ajokilometrejä alle. Kotona toki olen ajellut. Mutta taisin saada taas aikamoisen kipinän, on se vaan hieno tunne mennä. Ja nyt kesän tuntua, yks kurvi radasta oli jo hiekka (=kura) pohjaa, niin kotoinen olo kun hiekka narskuu hamapaissa :D Voi kun hevoset pysyis nyt vaan terveinä, ollaan niin hyvin päästy treenaamaan että tuloksiakin luulis näkyvän.