Hepat treenasivat ahkerasti viikonloppuna pirteässä pakkassäässä. Viime kuukaudet rutistu että tulis jo pakkasta mutta ois tietty vähän vähempikin määrä kun -14 riittänyt näin alkuun...
Viikonloppu sisälsi useita ahaa-elämyksiä. Ensimmäinen "ahaa" kävi Villeä valjastaessa, tuntui että valjaat olisi kutistunut. Joka paikasta sai lisätä pari reikää jotta tuntuivat sopivan, poika on kasvanut viime viikkoina. Mattikin sanoi joutuneensa loimikiinnityksiä pidentelemään. Sopis kyllä kuvioon, selittää kasvu jonkin aikaa sitten olleita polvivaivoja. Nyt oli hiitissä tosi hyvä. Ollut radalla yksin aina vetelä mutta nyt paineli menemään häntä putkella oikeen napakasti. Harjotusraveja Turussa on nyt tosi harvakseltaan, taidamme suunnata ens keskiviikkona Forssaan, siellä ravataan joka toinen keskiviikko. Onko Forssa valmis, me tullaan!
Toisen "ahaan" sain lauantaina nukkumaan mentäessä. Luulen keksineeni syyn Hempan raviongelmaan, katsotaan vahvistaako hieroja tänään epäilykseni. Toivottavasti olis tuo niin päästäisiin taas hiittaamaan. Mitään isoa se ei ainakaan ole kun menohaluja piisaa. Talven ekan kannan paikkauksen sain tehdä Hemulle, onneks tommonen pieni vain.
Cayenne on alkuhäkellyksen jälkeen piristynyt. Nyt alkaa ilme olemaan hämmentyneen sijaan utelias :) Saa viikon totutella uusiin paikkoihin, ihmisiin, kavereihin ja rutiineihin, viikonloppuna ensimmäistä kertaa valjaisiin. Olen suunnattoman katkera kun Matti pääsee Kallen kärryille ennen minua :/ Vanhassa kodissa muuten kutsutu pippuriksi! Mulle tää on kalle, Matti sanoo harmiksi eli jokanen saa kutsua millä parhaimmaksi näkee :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti